perjantai 21. syyskuuta 2012

MAIJA - MUMMO JA PEKKA - PAPPA


Maija-mummon ja Pekka-papan huoneisto sijaitsee Olkihatun kattokerroksessa. Perheen vanhukset ovat isä-Tuomon vanhempia. Aikoinaan Pohjois-Karjalasta tänne Etelä-Savoon muuttaneita. Maija-mummon sisko jäi miehineen Varkauteen puuteollisuuden palvelukseen. Maija ja Pekka ostivat pikkutilan Joroisista. Nykyisin he elevät vanhuudenpäiviään poikansa perheen kanssa koti tilallaan.


Pekka-pappa lukee paljon, nuorena ei ollut aikaa. Maija-mummo sai naapurin tytöltä lahjaksi lämpimän maton jalkojensa alle. Nyt Mummo on tosi onsko, sillä viluiset jalat, uusissa nahkakengissä lämpimällä matolla on juhlaa! Juhlan kunniaksi Maija suunnittelee kirkonkylän reissua. Käsilaukku on jo pakattu matkaa varten. Pekka ei kehtaa enää kirkolle lähteä kuin lääkäriin ja kirkkoon.

torstai 20. syyskuuta 2012

LOVIISA - TÄTI


Loviisa-täti on Timo-serkun huoltaja, sillä hänen vanhempansa ovat kuolleet autokolarissa. Loviisa on myös Tiituleenan täti ja tyttöjen isotäti. Hänen saapumisensa Olkihattuun luo aina oman ilmapiirinsä. Sillä täti on luja luontoinen ja pyrkii määräilemään varsinkin Tiituleenaa. Hänelle ominaista on vanhanaikainen pukeutuminen, sillä hän ihailee kuningatar Victoriaa.

maanantai 17. syyskuuta 2012

TIMO - SERKKU


Timo-serkku kylässä isotäti Loviisan kanssa. Tietokone kiinnostaa Timoa enemmän kuin serkkujaan.

PUUTARHAJUHLISTA KUVIA


Olen lähdössä puutarhajuhliimme swap-picnickorini kanssa.
 

Picnic-korini jo uudella omistajallaan juhlissamme avattuna.
 

Nuoren harrastajan swap-värkkäykset mummon tuella.
 

Roskista saa uskomattomia juttuja, kun mielikuvitusta riittää!

torstai 13. syyskuuta 2012

PIIKKI POLVEEN

Pisti piikin polveen, stetsonin päähänsä ja käski sulkea oven, kun lähden. Totta pakisen. Maan mainio fysiatrini on kiireinen mies. Reseptikin piti pyytää tekstarilla jälkikäteen. Mutta piikki, joka todella koski, oli tärkein. Se meni sinne minne piti, eikä käsi tutissut. Nyt on taas entisestään hiljennetty askelta. Uimassa en ole pariin päivään uskaltanut käydä. Uusi piikki tulee ensi tiistaina. Jospa hyvä Jumala olisi niin armollinen, että vesi ja kysta kuivuisivat tällä draivilla kuurilla. Valmistaudun koko syksyn, ainakin vuodenvaihteeseen olemaan näin pieneen tilaan pantu. On hiljakseen taas suostuttava, rakennettava pieni pesä, jossa voi elää.
Ihana, että harrastusten maailma tuo iloa ja tekemistä, joka sytyttää sairaanakin!

OLKIHATUN ISÄNTÄ

Isä - Tuomo rentoutuu työpäivän jälkeen lempituolissaan kirjastohuoneessa kahvikupposen ja Hupi-koiransa seurassa.

OLKIHATUN ROUVA

Äiti - Tiituleena lepuuttaa jalkojaan ja ihailee juuri valmistuneita olohuoneen uusia verhoja.

perjantai 7. syyskuuta 2012

TÄHTISILMÄ JA KASTEHELMI


Olkihatun tytöt Tähtisilmä 7 v ja Kastehelmi 5 v lukupuuhissa omassa huoneessaan.

torstai 6. syyskuuta 2012

LAMPPU JA SANDAALIT

Nukkekotikerhossa viime keväänä teime myös lamppuja ja kenkiä. Minulta jäi lamppu kesken, nyt saatoin sen valmiiksi. Hesburgerin ketsuppikupin päällystin ohuella kankaalla. Päälle liimasin pitsiä. Sandaalit ovat koristenauhasta, pohja punaisella nahalla päällystettyä pahvia.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

URHEUSMITALI

Tämä on minun elämäni ensimmäinen eläkeviikko. Tuntuu oikein hyvältä. Teen joka toinen viikko työtäni ja joka toinen on eläkeviikko. Nyt on aikaa paremmin hoitaa itseään. 


Koetan elää sovussa veden kanssa, joka on asunut polvessani jo puolitoista kuukautta. Bakerin kysta ei sekään osoita lähtemisen merkkejä. Kateellisena katson terveitä, jotka voivat mennä minne vain ihan huoletta. Minä en voi kävellä edes kotipihalla. Autolla ajamme mieheni kanssa pihasaunaan. Kipu pysyy lähes poissa, kun elän varovasti. Kylmästä vedestä polvi tykkää. Mieheni sanookin, että ansaitsisin urheusmitalin, kun sukellan tällä erää jo tosi kylmään järviveteen ilman saunaa.

tiistai 4. syyskuuta 2012

ASSU - neiti


 Viime viikonloppuna syntyi tälläinen pikkuinen nalle-tyttö. Nimekseen se sai ASSU. Assu on tehty Doloresista tilaamani Josephine Parnellin pakkauksen kaavojen mukaan. Pakkauksessa oli myös nahkapala kehoon ja mustaa lankaa nenään ja suuhun. Silmiksi ompelin mini napit. Ohjeet ovat englanninkieliset. Mutta kuvien ja huonohkon kielitaidonkin kanssa ompelu-ohjeet ymmärtää.


  Assu-neiti mamman kädellä.


Antiikkinalleni ASSERI on kauan odottanut siskoa tai veljeä. Nyt se ihan onsko, kun saa pitää kämmenellään ihan omaa pikku-siskoa. Asseri syntyi 1996 Jyväskylässä sapattivuotenani.Silloin kävin myös nallekielikoulun, joten ymmärrän nallekieltä. Se on siitä erikoinen kieli, että kaikki ihmislapsetkin osaavat nallekieltä synnyttyään ja aina 10 vuotiaaksi asti. Sen jälkeen kaikkien ihmisten on kieli erikseen opiskeltava!

maanantai 3. syyskuuta 2012

RESTAUROINTI KÄYNNISSÄ

Panin tässä polvivaivaisena töpinäksi, kun aikaa on. Puhdistin talon osat ja otin naulat pois. Aiemmin kesällä olin vihdoin löytänyt hirsikuvioista paperia. Sillä päällystin talon sisäseinät. Lattia ei kaipaa mitään, se jo valmiiksi kodikkaan kulunut. Katto täytynee suunnitella talon alkaessa kertoa millaiseksi kodiksi haluaa.

TALOPAKETTI

Sain tälläisen "talopaketin" lahjaksi. Tämä on löytynyt vanhan talon vintiltä. Paljon sillä aikoinaan on varmaan leikitty. Leikin jälkiä on kaikkialla. Talo ihastuttaa minua niin, että taidan kunnostaa sen.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

TILDAA

Nämä ovat ensimmäiset Tildani, jotka tein Soisalo-opiston piirissä Eira Auvisen ohjauksessa. Nalle istuu työhuoneeni verhotangolla ja Tilda-neito istuskelee makuuhuoneessamme. Näitä Tildoja on ollut erityisen hauska tehdä. Jokaiselle ikäänkuin muotoutuu oma persoona, vaikka kaava on sama. Olen nukkekotiharrastukseni materiaalilla vielä tehnyt jokaiselle omaa tyyliä.


 
  
Tämä Tilda-neito asustelee Kellokoskella. Hänet minä valmistin myös Soisalo-opiston piirissä Mari Hämäläisen opastuksella.

Juvalla on tämän Tilda-neidon koti.

Kellokoskella hyvässä hoivassa asustelee myös tämä Neito.


lauantai 1. syyskuuta 2012

SYKSYN PERENNOJA



    Nämä Soihtunauhukset ovat perhosten suuria ihastuksia.
     Neitoperhonen etualalla.




                Jaloangervo on kiitollinen syyskukkija.                                    

MARJASATOA

                              Keltavatut ovat lempeän makuinen puutarhamarjamme,
                                                           lemppareitani.


                      Tänä vuonna täällä päin oli paljon metsämansikoita, jopa pakastimme näitä.