Marraskuun hämärässä kompastun. Kipeä polvi edellä suistun lattialle, kädet haraten tukea seinästä. Kipu aloittaa tykytyksen heti. Hätäisenä tunnistan, muu keho on kunnossa. Kylmäpakkauksen jäinen apu lohduttaa kärsivää polveani. Mieleni etsii syitä takaiskulle. On jäätävä odottamaan, hiljennettävä askellusta.
Seurailen kivun kulkua, kylmäpakkausta välillä pakastellen. Seuraava päivä on jo helpompi.
Monien kipuvuosien ja erilaisten takaiskujen jäljiltä sieluni maisema on ruopattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti