perjantai 22. helmikuuta 2013

KUN NUKKEKOTIMAAILMA LUMOSI


Olen lapsena leikkinyt varakkaiden tuttaviemme lahjoittamilla vanhoilla nukkekotihuonekaluilla. Ne olivat mahongin ja hyvin tummanpunaisen sävyisiä ja puisia. Ihania kerrassaan. Niillä ehti leikkiä serkkujeni ja  veljenpoikani Mikon lisäksi yhden serkun tytär Kirsi. Juuri hän muistelee noita huonekaluja erityisinä. Ne leikittiin loppuun. Muistot jäivät.


Aikuisena sain joululahjaksi Kioskin pitäjältä tälläisen huonekalupakkauksen. Tämä alkoi elää omaa elämäänsä kodissani. Se valloitti yhden hyllyn ja oli siellä vuosia aikuisten ja lasten ihastuksena. Muutettuani uudelle paikkakunnalle pakkaus seurasi aarteena mukanani. Uudet pienet ystäväni leikkivät sillä kovin mielellään. Tein heille kirppari Lundbyyn nukkekodin, jossa näillä oli paikkansa.



Vuonna 2006 löysin itseni Soisalo-opiston nukkekotikurssilta. Silmät loistaen ja sydän aivan lumottuna katselin opettajamme Eiran malliksi tekemiä ihanuuksia. Tuo punainen nojatuoli on ihan ensimmäinen itse tekemäni. Siinä on enemmän liimaa, kun laki säätää!



Tämä on ensimmäinen itse suunnittelemani ja tekemäni huonekalu.


Tässä vihdoin esittäytyy rakas ihana aikaansaannokseni Olkihattu.

 

Sähköt laittoi mieheni kaveri, ihan oikea sähkömies.
Keittiöstä puuttuu hella, se on työn alla ja valmistunee huhtikuulla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti